"De är två olika ämnen, så är det" - en intervjuundersökning om lärarnas uppfattningar om skolämnena svenska och svenska som andra språk.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee ruotsalaisten ruotsin kielen ja ruotsi toisena kielenä -opettajien käsityksiä näistä kahdesta oppiaineesta ja opetuksesta. Materiaalina tutkielmassani olen käyttänyt puoliavoimia haastatteluja, jotka toteutettiin syksyllä 2011 pohjoisruotsalaisessa lukiossa. Tutkielmaa varten haastattelin kuutta opettaa, joista kolme opettivat ruotsia äidinkielenä ja kolme ruotsia toisena kielenä. Tarkoituksena on saada selville, minkälaisia käsityksiä opettajilla on omasta opetettavasta aineestaan, opetussuunnitelmasta, opetuksen tavoitteista, omasta opetuksestaan, arvioinnista sekä oppiaineiden ruotsi ja ruotsi toisena kielenä eroista.Haastattelusta ilmenee, että opettajilla on aineryhmiensä sisällä hyvin samankaltaiset taustat. Ruotsin kielen opettajat ovat 40–50 -vuoden iässä ja ruotsi toisena kielenä -opettajat kolmenkymmenen ikävuoden molemmin puolin. Kaikki opettajat olivat kotoisin koulun lähialueilta ja olivat tehneet tutkintonsa suurimmaksi osaksi Pohjois-Ruotsin yliopistoissa. Toisena opetettavana aineena opettajilla on joko yhteiskunnalliset aineet tai jokin toinen kieli.Ruotsalainen lukio oli juuri ennen haastatteluja kokenut uudistuksen ja sen myötä saanut myös uuden opetussuunnitelman. Tästä johtuen kaikilla opettajilla oli verrattain epävarmat käsitykset opetussuunnitelmasta. Tutkimuksesta ilmenee, että uudistuksen myötä opetussuunnitelma on selkeämpi, mutta edelleen hyvin tulkinnanvarainen ja tämän vuoksi lähes kaikki opettajat toivoisivat sen olevan vieläkin selkeämpi.Opettajien käsitykset oppiaineen tavoitteista ja aineen rakenteesta tukivat toisiaan. Oppiaineesta riippumatta opettajat kokivat tärkeimmäksi, että oppilaat selviytyvät kirjallisesti ja suullisesti nykypäivän yhteiskunnassa. Kaikki opettajat olivat sitä mieltä, että heidän opetettava aineensa koostuu puhumisesta, kirjoittamisesta ja lukemisesta.Opettajien kuvaukset omista oppitunneistaan olivat melko samankaltaisia. Käsiteltävästä aiheesta riippumatta, alkoivat oppitunnit johdannolla, jota seurasi usein oppitunnin teeman läpikäynti, jonka jälkeen oppilaat saivat työskennellä oppitunnin aiheen parissa ja lopulta tehtävät käytiin yhdessä läpi. Haastatteluista ilmenee, että opetus ruotsin kielessä on vähemmän opettajakeskeistä ja sisältää enemmän ryhmätehtäviä. Opettajat korostivat jatkuvaa arviointia, eivätkä pitäneet kokeita tärkeimpänä testaustapana. Erityisesti toisen kielen opettajat pitivät oppilaiden jatkuvaa arviointia tärkeänä.Ruotsi toisena kielenä -opettajat tiesivät paljon ruotsin opetuksesta äidinkielenä, koska he kaikki olivat myös työskennelleet ruotsin kielen opettajina. Sitä vastoin ruotsin kielen opettajien käsitykset ruotsi toisena kielenä -oppiaineesta perustuivat lähinnä henkilökohtaisiin mielipiteisiin ja huomioihin. Tutkimuksesta ilmenee, että ruotsin kielen opettajilla ja ruotsi toisena kielenä -opettajilla on melko samankaltaiset käsitykset aineistaan ja opetuksestaan, vaikkakin he pitävät niitä hyvin erilaisina